Niin sanotusti ihka aitoa Meksikon mammojen murkinaa ei näillä leveysasteilla oikein pysty harrastamaan, sillä ihme kyllä yltäkylläisistä ajoista huolimatta meksikolaiset erikoisraaka-aineet ovat edelleen vaikeasti saatavia ja sellaisina myös todennäköisesti pysyvät.
Niin sanotusti ihka aitoa Meksikon mammojen murkinaa ei näillä leveysasteilla oikein pysty harrastamaan, sillä ihme kyllä yltäkylläisistä ajoista huolimatta meksikolaiset erikoisraaka-aineet ovat edelleen vaikeasti saatavia ja sellaisina myös todennäköisesti pysyvät. Kun siis puhumme meksikolaisesta ruuasta, kyse on yleensä amerikkalaisesta tulkinnasta, tex-mexistä, joka parhaimmillaan on maailman maukkainta murkinaa, vaikkei niin ihanan ”autenttista” olisikaan.
1990-luvulla nuoruusvuosiaan eläneille texmex oli yhtä kuin Helsingin ydinkeskustassa vaikuttanut Cantina West -ravintola, joka esitteli suomalaisille sellaiset eksoottiset ihmeet kuin nachot, burritot ja fajitakset. Vaikea uskoa, että nyt liki kansallisruuan statusta nauttivat purtavat olivat vielä parikymmentä vuotta sitten jotain uutta ja ihmeellistä. Toisaalta ei siitä niin kauan ole kun oliiviöljykin piti tilata erikseen suoraan ulkomailta. Siitä kiitos 80-luvulla vallalla olleelle protektionistiselle maatalouspolitiikalle, jolle kaikki vierasperäinen oli pelottava uhka. Nyt erilaista purkkia ja purnukkaa vaativaankin tex-mex-makusteluun löytää helposti pienistä lähikaupoista.
Rankasti yleistäen Texasin meksikolaisen kantaväestön ja alueelle työntyneiden valkonaamojen kulinaarisesen kulttuurin yhteentörmäyksestä syntynyt texmex eroaa Meksikon keittiöstä lihapainotteisuudellaan ja selvästi niukemmalla paletillaan. Onhan Meksiko itsessään jo sen verran iso maa, että sen sisältä löytyy kymmeniä toisistaan hurjasti poikkeavia maakuntakeittiöitä. Rio Granden pohjoispuolella harrastettavalle texmexille tunnusomaisia raaka-aineita ovat naudanliha, mustapavut, tölkkitomaatit, kumina, prosessoitu juusto – juuri se kirkkaan oranssina hohteleva – ja vehnätortillat. Kaikki Meksikossa harvoin käytettyjä komponentteja.
Tex-mexin sydänmailla Dallasissa ja Austinissa olen syönyt sydämeni kyllyydestä toinen toistaan huikeampaa tex-mexiä, ja selväksi kävi myös se, miksi niin moni amerikkalainen kärsii ylipainosta – Lone Star -osavaltiossa annokset ovat valehtelematta viisinkertaisia meikäläisiin verrattuna, mikä ei välttämättä ole hyvä juttu. Parasta koko tex-mexissä on se, että tacot kelpuutetaan aamiaisruoaksi. Varsinkin Austinissa ihan perusjantterin aamu alkaa todennäköisemmin tacoilla kuin paahtoleivällä. Munakokkelit, pavut ja juustot tortillan päälle, ronski roiskaus chilikastiketta, lätty rullalle ja aamiainen on valmis. Miksei siis meilläkin? 
-Mikko Takala
Kirjoittaja on ruokaan ja ravintoloihin erikoistunut toimittaja, joka harrastaa syömisen lisäksi keittokirjojen kirjoittamista.
Katso myös herkullinen resepti:
Food Service