Vuosia sitten sain lehtijuttua varten tehtäväkseni etsiä maailman parasta hampurilaista ruokalajin kotimaassa Yhdysvalloissa. Tie vei New Yorkista Texasin kautta kohti Kaliforniaa. Elettiin artesaaniburger-ilmiön alkuhuumaa.
Vuosia sitten sain lehtijuttua varten tehtäväkseni etsiä maailman parasta hampurilaista ruokalajin kotimaassa Yhdysvalloissa. Tie vei New Yorkista Texasin kautta kohti Kaliforniaa.
Elettiin artesaaniburger-ilmiön alkuhuumaa. Gourmet-kokit olivat keksineet pimpata ja päivittää ikonista pikaruokaa salonkikelpoiseksi ja ennen kaikkea hyväkatteiseksi myyntituotteeksi.
Syntyi satoja burger-ravintoloita, joista parhaat kasvoivat vauhdilla kansainvälisiksi ketjuiksi käytännössä varsin yksinkertaisin eväin: mäkkärin kaltaisia megapikaburgerketjuja viihtyisämpi miljöö, parempi palvelu, monipuolisempi valikoima, laadukkaammat raaka-aineet ja – jestas sentään – nyt sen pihvin sai halutessaan sisältä pinkkinä. Suomessa genreä edustavat kunniakkaasti Naughty Brgr ja Social Burger Joint.
Gourmet-burger-ilmiön isäksi väitetyn Daniel Boulud'n bistrossa New Yorkissa purilaispihvin liha oli jauhettu sisäfileestä ja sisältä löytyi ankanmaksaa! Sämpylänsä Boulud maustoi tryffelillä ja ranskalaiset kannettiin pöytään hopeakulhossa. 35 taalaa lystistä tuntui suorastaan erikoistarjoukselta.
Texasin Austinissa, ruokakärryjen luvatussa kaupungissa valkeni, ettei hampurilaisen tarvitse aina sisältää kaikkein perinteisimpiä komponentteja. Vai mitä sanotte Peached Tortilla -ruokakärryn yhdistelmästä: tomaattihilloa, japanilaista BBQ-kastiketta, kermaista jalapeño-juustoa, paistettuja munia, tempura-fritattuja sipulirenkaita ja tietty se pakollinen biffi. Maistui, vaikka puolet täytyi ylitsevyöryvän esillepanon vuoksi kaapia rinnuksilta. Samassa kaupungissa tuli todistettua, että purilaisen voi kasata toimivasti myös donitsin väliin. Las Vegasin Umami Burger taas oli oppikirjaesimerkki uuden ajan hampurilaisravintolasta, joka yhdistää konseptiinsa cocktailit. Burgereillaan se hakee nimelleen uskollisesti täyteläisiä ja ronskisti umamisia makuja. Talon nimikkoburgerista löytyivät kaikki klassisimmat umamibuusterit parmesaanista karamellisoituun sipuliin.
Kaikki maistamani purilaiset olivat ikimuistoisia, mutta lopulta omaan pirtaan parhaalta tuntui se perinteisin, joka oli kaikkein lähimpänä ensimmäistä ja ”alkuperäistä” hampurilaista. Siis höttöinen vehnäsämpylä välissään ohuen ohut jauhelihapihvi plus mausteet. Debatti reseptin keksijästä käy edelleen kuumana, mutta useimmiten mainitut tunnusmerkit täyttävän burgerin synty ajoitetaan vuoteen 1921 ja Kansasin osavaltiossa aloittaneeseen White Castle -pikaruokalaan.
Niin höhlältä kuin se kuulostaakin koko purilaisretken kohokohta oli Los Angelesin huikean Grand Central Market -kauppahallin sisuksissa palvelevan Belcampon viiden taalan perusburgeri, joka ei ulkonäkönsä puolesta paljon Mäkkärin vastaavasta poikennut. Salaisuus oli siinä, että jokainen komponentti oli huippulaatua ja maistui isosti. Ei mitään ihmeellistä, mutta kaikki just jetsulleen kohdallaan ja aika lailla sadan vuoden takaista reseptiä noudatellen. Yksinkertainen on usein parasta, ainakin jos raaka-aineet ovat sitä.
-Mikko Takala
Kirjoittaja on ruokaan ja ravintoloihin erikoistunut toimittaja, joka harrastaa syömisen lisäksi keittokirjojen kirjoittamista.
Katso myös herkullinen burgeriresepti:
Pulled pork -burger & sumakki-sipulisalaatti
Food Service