Onko mitään niin hienoa ja helppoa kuin voileipä? Otetaan leipä ja voidellaan tasaisesti. Päälle täytteet ja – jos oikein juhlavalta tuntuu - sopivat koristeet tai ainakin se persiljannuppu. Siinä se, välipala ja riittävän tuhdisti lastattuna kokonainen ateria.
Onko mitään niin hienoa ja helppoa kuin voileipä? Otetaan leipä ja voidellaan tasaisesti. Päälle täytteet ja – jos oikein juhlavalta tuntuu - sopivat koristeet tai ainakin se persiljannuppu. Siinä se, välipala ja riittävän tuhdisti lastattuna kokonainen ateria. Siksi on suorastaan kummallista, ettei Suomessa – täällä monipuolisen ja rikkaan leipäkulttuurin maassa – ole kuin pari hassua voileipiin erikoistunutta ravintolaa.
Toisin on ja on aina ollut Tanskassa, joka ikään kuin omi avolavavoileivän, smørrebrødin, mukamas siellä syntyneeksi ruokalajiksi, ja teki siitä vielä maailmanlaajuisen ilmiön. Joskus takavuosina tapasin Ida Davidsenin, tanskalaisen voileipägurun, joka emännöi nimeään kantavaa voileipäravintolaa Kööpenhaminan keskustassa. Davidsenilla oli varmaa tietoa siitä, että voileipä keksittiin nimenomaan Tanskassa. ”1600-luvulla kokonaiset perheet kävivät peltotöissä ja kun lämmintä ruokaa ei ollut mahdollista laittaa, äidit täyttivät eväskorit leivällä, voilla, makkaralla ja savukalalla. Niistä koottiin ruoat pellolla,”, Davidsen tarinoi. Täyttä kukkua. Eiköhän niitä leipäsiivuja ja päälle pantavia nautittu jo satoja vuosia aikaisemmin - ja muuallakin kuin Juutinmaalla.
Kuitenkin kiistaton fakta on se, että voileipäkulttuuri ja voileipiin erikoistuneet ravintolat ovat Tanskassa taas arvossaan, ja niissä istuu muitakin kuin eläkeläisiä ja turisteja. Pelkästään Kööpenhaminassa on kymmeniä voileipiin erikoistuneita lounaspaikkoja, ja myös nuoret ovat löytäneet epämuodikkaiksi ja vanhanaikaisiksi tuomitut smørrebrödit uudelleen. Kiitos tästä kuuluu uudelle kokkisukupolvelle, joka ymmärsi päivittää klassiset, mutta kieltämättä raskaat ja vähän väsyneet maut tälle vuosituhannelle uusilla yhdistelmillä ja kevyemmillä raaka-aineilla. Iso kiitos kuuluu myös kaverilleni Ole Troelsølle. Børsen-lehden ruokatoimittajana hääräävä Ole on kynäillyt aiheesta erinomaisen keittokirjan ja järjestää lehtensä kanssa vuosittain kilpailun, jossa valitaan vuoden paras smørrebröd. Myös Noman Rene Redzepi, luultavasti maailman tunnetuin fine dining -mestari on rummuttanut kaikissa medioissa smörrebrødien erinomaisuutta.
Muuten mahtavassa tanskalaisessa voileipäperinteessä on ainoastaan yksi perustavaa laatua oleva vika. Työteliäät tanskalaiset nauttivat leipänsä enimmäkseen lounaaksi ja saattavat oikein hurjaksi heittäytyessään napata kyytipojaksi oluen tai hömpsyn akvaviittia, mutta enimmät voileipäravintoloista pistävät ovet säppiin jo iltapäivällä.
-Mikko Takala
Kirjoittaja on ruokaan ja ravintoloihin erikoistunut toimittaja, joka harrastaa syömisen lisäksi keittokirjojen kirjoittamista.
Katso myös herkulliset smörrereseptit:
Food Service