Tuliko syötyä lounaalla liikaa? Luomi lurppasee ja nokoset tekisivät terää, mutta työt eivät sitä salli. Tuttu tunne monella työpaikalla. Valtaosa meistä tekee nykyään vähän kaloreita kuluttavaa istumatyötä näyttöpäätteen ääressä.
Syömme silti lounaalla kuin entisaikojen metsurit. Työpaikkalounaan buffetpöydän monipuolisen tarjoilun edessä ihminen on heikko. Kun tekee mieli maistaa vähän kaikkea, tulee ottaneeksi liikaa.
Työpaikkojen lounasravintoloissa mättöongelma tiedostetaan. Kasvisruokien osuus on kasvanut merkittävästi. Salaattipöydän antimet ovat muuttuneet oikeasti kiinnostaviksi. Kokonaisuus on keveämpi ja terveellisempi kuin ennen. Lounasravintoloissa yritetään saada myös buffettin hukkaruoan osuus pienemmäksi. Se tekee hyvää tulokselle mutta myös luonnolle. Ilmastokin kiittää.
Monessa lounasravintoloissa seurataan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkistamaa lautasmallia. Sen mukaan terveellinen ateria syntyy, kun lautasella on puolet kasviksia, neljännes hiilihydraatteja, kuten perunaa, riisiä, pastaa tai muita viljavalmisteita. Viimeinen neljännes lautasmallissa varataan proteiinille, joka voi olla lihaa, kalaa, munaa tai kasvisproteiinia, kuten palkokasveja, pähkinöitä tai siemeniä.
Eikä ihminen juomatta elä. Lasiin lautasmallin mukaisesti rasvatonta maitoa, piimää tai vettä. Jälkimakeat nautitaan marjoina tai hedelminä. Lautasmallin hyvä puoli on, että sen ajatus toimii yhtä hyvin, oli lounas pieni tai suuri, syöjä lapsi tai aikuinen. Lautasmallista on olemassa myös vegaaninen versio.
Lautasmallin historia juontaa Yhdysvaltoihin, mistä kehitettiin 1940-luvulla kuusiosainen ruokaympyrän malli kannustamaan terveelliseen syömiseen. Amerikkalaisten ajatus nähtiin niin hyvänä, että Suomessa perustettiin vuonna 1954 Valtion ravitsemusneuvottelukunta miettimään, miten ruokailu voisi meilläkin olla ravitsemuksellisesti täysipainoista ja kansanterveyttä kohentavaa.
Tulokset maistuivat pian jokaisen suomalaisen suussa: suolaan lisättiin jodia, margariineihin A- ja D-vitamiinia. 2000-luvulla maitoa alettiin terästää D-vitamiinilla sen saannin turvaamiseksi. Valtion ravitsemusneuvottelukunta toimii osana Ruokavirastoa.
Yksi tärkeä asia, joka lautasmallissakaan ei tule esiin, on riittävä aika lounastaa. Olin aikoinani juomatehtaassa kesätöissä. Ruokatuntiin oli varattu 20 minuuttia siirtymisineen. Kellokortti piti huolen siitä, että lounas tuli tehtaan ruokalassa siinä ajassa myös hotkittua. Koskaan en tuntenut oloani hyväksi iltapäivällä.
Voi olla, että työnantajalla on omia ajatuksia ruokatunnin pituudesta, mutta vatsa ja elimistö kiittää, kun terveellisen lounaan saa syödä rauhassa. Takavuosina seurasin Pariisissa pienessä bistrossa, kun rakennusmiehet käyttivät pari tuntia kolmen ruokalajin lounaaseen. Bistrosta poistui hyvin tyytyväisen näköisiä rakennusmiehiä.
Bloggaajalta
Mika Remes
Olen ammatiltani toimittaja, jolle ruoka maistuu – monella tapaa. Kirjoitan ruoasta työkseni eri lehtiin, koluan syömässä ravintoloissa lähellä ja kaukana, jututan kokkeja ja muita ruoka-alalla toimivia. Muutama ruokakirjakin on tullut matkan varrella kirjoitettua. Kotona kokkaan innokkaasti. Lautaselle päätyy mutkatonta mutta toivottavasti hyvän makuista arkiruokaa laidasta laitaan. Välillä intoudun leipomaan. Marjapiiraat ja pataleipä ovat bravuureitani.
Katso myös herkulliset lounaspastareseptit: