Legendan mukaan vanha naistennaurattaja Sandwichin jaarli keksi nälissään voileivän joskus 1700-luvulla sujauttamalla siivun kinkkua kahden leipäviipaleen väliin. Syntyi angloamerikkalainen kerrosvoileipä, sandwich.
Legendan mukaan vanha naistennaurattaja Sandwichin jaarli keksi nälissään voileivän joskus 1700-luvulla sujauttamalla siivun kinkkua kahden leipäviipaleen väliin. Syntyi angloamerikkalainen kerrosvoileipä, sandwich. Kerrossänkkärin maailmanvalloitus lounaskahviloiden ja huoltoasemavitriinien kunkkutuotteena on ollut siitä pitäen kiistaton, ja onpa genren ympärille syntynyt pari miljardiluokan ketjuakin (Pret A Manger ja Subway).
Kun arvoisa jaarli pelasi vain kahden leipäsiivun voimin, kesti peräti pari vuosisataa ennen kuin sandwich, suomeksi voileipä, koki seuraavan todella radikaalin muutoksen muodossaan. Ainakin minut tieto yllätti, mutta kaikkien suhteellisen luotettavien lähteiden mukaan voileipäkakku innovoitiin vasta 1960-luvulla. Ja naturligtvis Ruotsissa. Tai ainakin ruotsalaiset väittävät kiven kovaan, että buffapöytien keskipisteen, smörgåstårtanin olisi keksinyt Gunnar Sjödahl joskus 1960-luvulla Östersundissa sijaitsevassa Wedemarkin konditoriassa. Naapurimme ovat menneet niin pitkälle rakkaudesta lajiin, että ovat julistaneet marraskuun kolmannentoista Smörgåstårtan dageniksi.
Ruotsista voileipäkakun perusperiaatteet omaksuttiin vauhdikkaasti muihin Pohjoismaihin ja herkku löysi nopeasti tiensä myös suomalaisten juhlapöytiin. Jos joku ei nyt jostain syystä tiedä mikä voileipäkakku on – näin voi hyvinkin olla, jos olet syntynyt tällä vuosituhannella – kerrottakoon, että kyse on jättimäisestä, yleensä muottiin kasatusta ja runsailla täytteillä – kalaa, lihaa, kasviksi ja erilaisia levitteitä - ladatusta ”kerrosvoileivästä”, joka on kuorrutettu kermakakun tapaan, yleensä majoneesilla tai sen sukuisilla tuotteilla. Nautitaan muhkeina viipaleina runsaan vaaleapaahtoisen kahvin kera.
Ehkä himpun vanhanaikaiseksi syötäväksi koettu voileipäkakku on ainakin kaikenlaisten instagrampostausten ja sosiaalisen mediapöhinän perusteella kokenut uuden tulemisen, ja kelpaa nyt trenditietoisten kranttujenkin juhlapöytiin. Pari kesää sitten teimme kavereiden kanssa voileipiin pureutuvaa keittokirjaa, ja siinä yhteydessä kasasimme muutaman voileipäkakun vuosien tai tarkemmin vuosikymmenten tauon jälkeen. Ja kyllä, siitä pitäen oman talouden juhlavammissa tilaisuuksissa on taas ihasteltu voileipäkakkuja kahvipöydän keskipisteenä. Kätevämpää juhlaruokaa on nimittäin vaikea keksiä ja kakku vain paranee maultaan, kun sen valmistaa päivän tai kaksi etukäteen. Pari perusjuttua ja onnistut aina: muista, että yksikin heikkolaatuinen raaka-aine pilaa koko komeuden ja kostuta leipäviipaleet kunnolla. Muuten homma on helppoa kuin heinän teko. Majoneesilla kuorruttaminen ei näinä ikuisen painonvartijuuden aikoina ole toki välttämätöntä mutta suotavaa kuitenkin.
-Mikko Takala
Kirjoittaja on ruokaan ja ravintoloihin erikoistunut toimittaja, joka harrastaa syömisen lisäksi keittokirjojen kirjoittamista.
Katso myös täysin vegaanisen ja erittäin ruokaisan voileipäkakun ohje:
Voileipäkakku grillatuista vihanneksista & harissa-hummus